The Levitators ei lähde leijumaan
Pitkän uran summaava kokoelmalevy julkistetaan tänään
- Olin tekemässä pojille joululahjaa mutta kun lopputulos kuulosti niin pirun hyvältä, siitä tuli ihan oikea levy, rumpali Ossi Helin ihmettelee Levitatorsin kokoelmalevyn syntyä. Jussi Tirronen ja Vesa Järvinen saavat ennenaikaisen joululahjan tänään Molly Malones'issa.
Lahtelainen reggae-ryhmä The Levitators on ollut kasassa reilusti kaksi vuosikymmentä. Siinä ajassa bändi on tehnyt joitakin kymmeniä keikkoja sekä äänittänyt älpeen Take a Ride ja singlen Queen Majesty. Uran
summaava kokoelmalevy The Best Of The Levitators vol. 2 / Dancing Mood julkistetaan tänään. Vaikka tahti ei ole tuon kovempi, eivät äijät ole levänneet laakereillaan tahi levitoineet, vaan keskittyneet perhe-elämään ja leipätöihinsä. Reggae-mies ei aina ole rastafari.
- Onhan se tietty uskottavuusongelma. Emme polta pilveä, kasvata pötköjä päähän tai sovittele värikkäitä villabaskereja. Musa on aina ollut meille se tärkein juttu reggaessa, sanoo laulaja-kitaristi Jussi "Natty J" Tirronen. Levitatorsin toimintatapoja kuvaa hyvin tuoreen kokoelmalevyn synty. Projekti lähti liikkeelle kuin vahingossa.
- Masteroin tietokoneella vanhoja nauhoja. Olin tekemässä pojille joululahjaa mutta kun lopputulos kuulosti niin pirun hyvältä, siitä tuli ihan oikea levy, rumpali Ossi "Pupa Massive" Helin sanoo.
Rastamusaa alusta asti
The Levitatorsin ydinryhmä - Ossi Helin, Esa Kärenmäki, Vesa Järvinen, Jussi Tirronen ja Jylle Tolvanen - on pysynyt muuttumattomana alusta lähtien. Parviaisen Mikk0 liittyi ryhmään kuusi vuotta sitten.
- Tuplasin toisen luokan lukiossa ja tutustuin sitä kautta Vesaan ja Esaan. Pojat olivat kiinnostuneita reggaesta minulla oli joku Bob Marleyn levy. Marley oli kova sana silloin 1978, muuten reggae oli aika pienen piirin hommaa, Tirronen muistelee.
Levitators oli lukiolaispoikien ensimmäinen yhtye. Pojat alkoivat tehdä rastamusaa ilman sen kummempaa soittokokemusta. Vuosien varrella Levitators on toiminut välillä vilkkaammin, välillä on ollut hiljaisempaa. Bändi on lämmitellyt muun muassa sellaisia alan nimiä, kuten Linton "Kwesi" Johnson, Jimmy Cliff, Alton Ellis ja Dennis Alcapone. Yhdeksänkymmentäluvun alussa suomalaisen reggaen pioneeri Tero Kaski pyysi
lahtelaisia tekemään taustat jamaikalaisen Bananamanin levylle. Single julkaistiin Englannissa ja biisejä päätyi myös K-Telin reggae-kokoelmalle.
- Vuosina 1987-88 teimme eniten keikkaa, ehkä viisitoista vuodessa. 1990-luvulla esiinnyimme pari kertaa vuodessa. Viimeksi soitimme heinäkuussa Villähteellä, Tirronen kertoo.
- Bändi on meille ennen kaikkea mieluinen harrastus. Joku pelaa Kortteliliigassa sählyä, me soitamme bändissä, laulaja-kosketinsoittaja Vesa "Teacher" Järvinen tiivistää.
Tirrosen mukaan Paimelassa säännöllisen epäsäännöllisesti treenaavan bändin
rutiini on niin kova, että keikkakunto löytyy tarvittaessa nopeastikin.
- Viidentoista biisin perussetin treenaa keikkakuntoon kahdella tai kolmella harjoituskerralla. On tätä niin kauan tehty, ettei hommaa tarvitse sen kummemmin hakea.
Levynjulkaisukeikka tänään
Levitators julkistaa kokoelmansa tänään Molly Malone'sissa. Levynjulkaisukeikka on lähtölaukaus Lahti Blues & Roots -viikolle. Esiintyminen sopii levitaattoreille paremmin kuin hyvin. Hyviä
esiintymistilaisuuksia ei kotimaiselle reggae-bändille ole koskaan liikaa.
- Suomessa reggaehen suhtaudutaan jotenkin kummallisesti. Jengi sanoo, että reggae on hyvää, mä tykkään. Harvalla silti on ainuttakaan levyä hyllyssä.
Suomessa ei koskaan ole ollut monia reggae-kokoonpanoja. Harvat kotimaiset julkaisut ovat pysyneet marginaalissa. Omakustannelinjalla pelaavat lahtelaiset uskovat, että levy-yhtiöt eivät yksinkertaisesti ole kiinnostuneita julkaisemaan suomalaisia jamaikalaisrytmejä. Mutta mitä siinä tapauksessa, jos The Best Of The Levitators vol. 2 / Dancing Mood löytää enemmän kuin kourallisen ystäviä ja kutsuja keikoillekin alkaa tulla - ovatko levitoijat silloin valmiina lentoon?
- Jos keikoista maksetaan kunnolla niin mikä ettei, Helin sanoo.
- Minulle kyllä sopisi, että toimisimme vilkkaammin, arvelee Järvinen.
Etelä-Suomen Sanomat
11.09.2002
- Olin tekemässä pojille joululahjaa mutta kun lopputulos kuulosti niin pirun hyvältä, siitä tuli ihan oikea levy, rumpali Ossi Helin ihmettelee Levitatorsin kokoelmalevyn syntyä. Jussi Tirronen ja Vesa Järvinen saavat ennenaikaisen joululahjan tänään Molly Malones'issa.
Lahtelainen reggae-ryhmä The Levitators on ollut kasassa reilusti kaksi vuosikymmentä. Siinä ajassa bändi on tehnyt joitakin kymmeniä keikkoja sekä äänittänyt älpeen Take a Ride ja singlen Queen Majesty. Uran
summaava kokoelmalevy The Best Of The Levitators vol. 2 / Dancing Mood julkistetaan tänään. Vaikka tahti ei ole tuon kovempi, eivät äijät ole levänneet laakereillaan tahi levitoineet, vaan keskittyneet perhe-elämään ja leipätöihinsä. Reggae-mies ei aina ole rastafari.
- Onhan se tietty uskottavuusongelma. Emme polta pilveä, kasvata pötköjä päähän tai sovittele värikkäitä villabaskereja. Musa on aina ollut meille se tärkein juttu reggaessa, sanoo laulaja-kitaristi Jussi "Natty J" Tirronen. Levitatorsin toimintatapoja kuvaa hyvin tuoreen kokoelmalevyn synty. Projekti lähti liikkeelle kuin vahingossa.
- Masteroin tietokoneella vanhoja nauhoja. Olin tekemässä pojille joululahjaa mutta kun lopputulos kuulosti niin pirun hyvältä, siitä tuli ihan oikea levy, rumpali Ossi "Pupa Massive" Helin sanoo.
Rastamusaa alusta asti
The Levitatorsin ydinryhmä - Ossi Helin, Esa Kärenmäki, Vesa Järvinen, Jussi Tirronen ja Jylle Tolvanen - on pysynyt muuttumattomana alusta lähtien. Parviaisen Mikk0 liittyi ryhmään kuusi vuotta sitten.
- Tuplasin toisen luokan lukiossa ja tutustuin sitä kautta Vesaan ja Esaan. Pojat olivat kiinnostuneita reggaesta minulla oli joku Bob Marleyn levy. Marley oli kova sana silloin 1978, muuten reggae oli aika pienen piirin hommaa, Tirronen muistelee.
Levitators oli lukiolaispoikien ensimmäinen yhtye. Pojat alkoivat tehdä rastamusaa ilman sen kummempaa soittokokemusta. Vuosien varrella Levitators on toiminut välillä vilkkaammin, välillä on ollut hiljaisempaa. Bändi on lämmitellyt muun muassa sellaisia alan nimiä, kuten Linton "Kwesi" Johnson, Jimmy Cliff, Alton Ellis ja Dennis Alcapone. Yhdeksänkymmentäluvun alussa suomalaisen reggaen pioneeri Tero Kaski pyysi
lahtelaisia tekemään taustat jamaikalaisen Bananamanin levylle. Single julkaistiin Englannissa ja biisejä päätyi myös K-Telin reggae-kokoelmalle.
- Vuosina 1987-88 teimme eniten keikkaa, ehkä viisitoista vuodessa. 1990-luvulla esiinnyimme pari kertaa vuodessa. Viimeksi soitimme heinäkuussa Villähteellä, Tirronen kertoo.
- Bändi on meille ennen kaikkea mieluinen harrastus. Joku pelaa Kortteliliigassa sählyä, me soitamme bändissä, laulaja-kosketinsoittaja Vesa "Teacher" Järvinen tiivistää.
Tirrosen mukaan Paimelassa säännöllisen epäsäännöllisesti treenaavan bändin
rutiini on niin kova, että keikkakunto löytyy tarvittaessa nopeastikin.
- Viidentoista biisin perussetin treenaa keikkakuntoon kahdella tai kolmella harjoituskerralla. On tätä niin kauan tehty, ettei hommaa tarvitse sen kummemmin hakea.
Levynjulkaisukeikka tänään
Levitators julkistaa kokoelmansa tänään Molly Malone'sissa. Levynjulkaisukeikka on lähtölaukaus Lahti Blues & Roots -viikolle. Esiintyminen sopii levitaattoreille paremmin kuin hyvin. Hyviä
esiintymistilaisuuksia ei kotimaiselle reggae-bändille ole koskaan liikaa.
- Suomessa reggaehen suhtaudutaan jotenkin kummallisesti. Jengi sanoo, että reggae on hyvää, mä tykkään. Harvalla silti on ainuttakaan levyä hyllyssä.
Suomessa ei koskaan ole ollut monia reggae-kokoonpanoja. Harvat kotimaiset julkaisut ovat pysyneet marginaalissa. Omakustannelinjalla pelaavat lahtelaiset uskovat, että levy-yhtiöt eivät yksinkertaisesti ole kiinnostuneita julkaisemaan suomalaisia jamaikalaisrytmejä. Mutta mitä siinä tapauksessa, jos The Best Of The Levitators vol. 2 / Dancing Mood löytää enemmän kuin kourallisen ystäviä ja kutsuja keikoillekin alkaa tulla - ovatko levitoijat silloin valmiina lentoon?
- Jos keikoista maksetaan kunnolla niin mikä ettei, Helin sanoo.
- Minulle kyllä sopisi, että toimisimme vilkkaammin, arvelee Järvinen.
Etelä-Suomen Sanomat
11.09.2002
