ESA KAALIKOSKI
Koskettimet, taustalaulut

Bändin alkutaipaleella mukana oli kitaraa soittava nuori mies, jonka kutsumanimeksi vakiintui kirjainyhdistelmä ETK. Muutaman vuoden kuluttua bändiharrastus kuitenkin jäi opiskelu- ym. kiireiltä. Useampi vuosi ehtikin sitten vierähtää muiden puuhailujen parissa, mutta nyt tie treenikämpälle on jälleen löytynyt.
 
Lämmin suhde musiikkiin syntyi ETK:lla jo varhain. Erityisesti The Beatles teki lähtemättömän vaikutuksen radiota kuunnelleeseen esikouluikäiseen.
 
Reggae tuli nuoren koululaisen maailmaan samaan aikaan kun Bob Marleyn "Natty Dread" ilmestyi. Levyä soitettiin YLE:n "Viikon POP-LP"-ohjelmassa ja siitä syntyi kiinnostus uutta musiikkityyliä kohtaan. Reggae-levyjä ei kaupoissa siihen aikaan juurikaan näkynyt, joten tallenteet piti hankkia postimyynnistä, Epe's Music Shopista Tampereelta. Samaan aikaan kiinnosti myös singer/songwriter-tyylinen soitanta (mm. Bob Dylan, Neil Young), joten akustinen Ibanez oli pakko hankkia.
 
Tuolta 70-luvulta jäi aloittelevalle kitaristille lähtemättömästi mieleen Wigwam-yhtyeen konsertti Lahden konserttitalossa. Lavalla ei ollut valoshowta tai mitään ylimääräistä rekvisiittaa. Vain mahtavia muusikoita ja upeaa musiikkia -  ja se riitti.
 
Akustista rämpytellessä musiikinystävämme aika kului rattoisasti. Joskus vuoden 1977 kieppeillä syntyi sitten ilmiö, joka sai nimekseen "Punk-rock". Nyt oli pakko saada aikaan lisää ääntä, joten akustisen laitteen rinnalle tuli musta Washburn, ja vahvistimena toimi vanha pöytäradio. 
 
Nuoren miehen musiikilliset mieltymykset vain laajenivat ajan myötä. Toisinaan tuntui, että maailma on pullollaan mielenkiintoista musiikkia. Ja kuinka ollakaan, 80-luvun alkupuoliskolla alkoi valtameren takaa kuulua kummia. Siellä tehtiin rumpukoneilla, syntetisaattoreilla ja levysoittimilla erikoista musiikkia, josta käytettiin nimitystä 'electro-funk'. Tuo urbaani syke iski suoraan tajuntaan ja tuli viitoittamaan ETK:n musiikillista tietä vielä pitkän aikaa.
 
Näihin aikoihin Levitatorsien riveissä miehemme kohtasikin sitten hengenheimolaisiaan. Soittamisen ohella treeneissä silloin myös kuunneltiin paljon levyjä ja keskusteltiin henkevästi. Musiikkiin suhtauduttiin jo silloin vakavasti, mutta ei ryppyotsaisesti.
 
Opiskelun kiireet, elämäntilanne, tähtien asento tai mikä lie vaikutti siihen, että bändisoitto jäi. Musiikin tekemisen sisäinen pakko ajoi kuitenkin vuosien varrella monenlaisiin projekteihin (esim. DJ Darkem) . Tässä vaiheessa instrumentti alkoi vaihtua kosketinsoittimiin. Tyylitkin vaihtuivat: ambient, house, trance, DnB, Trip-hop...
 
Monenlaisia tyylejä, eri ajoilta. Musiikillisen löytöretkeilyn 'punaisena lankana' on kuitenkin aina ollut jokin, mitä osuvasti kuvannee Afrika Bambaata: "Looking for the perfect beat!". Siitähän reggaessakin on kyse: pyrkimys voimalliseen sykkeeseen joka kantaa mukanaan, nostaa ilmaan.